Laitetaan viela ylos loppureissun kuvat ja tarinat. Eli Mongoliasta lähdin perjantaina 8.6 junalla kohti Moskovaa ja matka kesti 4 yötä ja viisi päivää. Enimmäkseen junassa tuli nukuttua ja luettua eipä siellä juuri mitään sen erikoisempaa tullut tehtyä. Ravintola vaunukin oli liian kallis istuttavaksi varsinkin kun viimoiset pennoset oli taskun pohjalla :) Samassa hytissä oli toinenkin suomalainen tyttö joten suomen kieltäkin pääsi harjoittelemaan ennen kotiin paluuta. Maisemat siperialla olivat yllättävän samanlaiset kuin suomessa: koivuja, kuusimetsiä yms. Ainoastaan kylistä näki että ollaan venäjän puolella. Muutama kuva junamatkalta.

Mongolian puolella vielä, vuoren takana taitaa olla aikamoinen roihu.


Lyhyitä asemapysähdyksiä matkalla, tämä on venäjän puolella


Yläpeti oli meikäläisen koti 5 päivää :)


Moskovaan saavuin tiistaina 12.6 iltapäivällä ja sain hankituksi samantien iltajunan Tallinaan. Kuuden maissa sitten illalla taas istuttiin junassa. Seuraavana aamuna yhdeksän maissa saavuttiin Tallinaan josta taksilla suoraan satamaan ja laivalla yli suomeen.

Kuvia matkalla Tallinaan


Viimeinen matkakuva itsestäni :)

Elikkas sama suomeks, koto suomessa ollaan. Saavuin muutama paiva sitten takaisin.
Nahdaan!

Viimeisia tunteja Mongoliassa, parin tunnin kuluttua juna lahtee Moskovaan ja matka kestaa 5 paivaa. Moskovasta otan suoraan junan (jos mahdollista) tallinaan ja sielta laivalla sitten suomeen, joten viikon paasta olisi tarkoitus astella taas Suomen maankamaralla.

Mongoliassa kavaisin viikon reissulla Kobin autiomaassa. Mahtava reissu. Karu mutta kaunis paikka. Asusteltiin Nomadien tyyliin GEReissa jotka ovat paikallisia "telttoja". Nomadit ovat paimentolaisia ja liikkuvat elaintensa mukana. Kameleita, vuohia, lampaita ja hevosia. Aivan mahtava nahda vapaana juoksevia villi hevosia "tasangolla". Elaminen autiomaassa on aika rankkaa. Kesalla lampotila saattaa kohota jopa +40 asteeseen ja talvella -40 astetta. Ei tieverkostoa, ei julkisia kulkuneuvoja, ei sahkoja.

Kobin autiomaa on yllattavan elainrikas. Pikkunisakkaita, paljon lintuja etenkin kotkia, kaarmeita yms. Ja keskella kobin autiomaata on pieni kansallispuisto jossa laakson pohjalla on ikijaa, uskomatonta, keskella kuumaa autiomaata :)

Kobin reissun viimeisena yona luonto naytti parhaimpia naytoksiaan. Olin ulkona miljoonien tahtien alla pesemassa hampaita ja katselin kummaa valoilmiota taivaanrannasta. Yhta akkia aivan mieleton kuun nousu. En ole ikina nahnyt moista. Iso oranssi pyorea kuutamo nousi kuin hiekasta, tuntui kuin se olisi ollut parin sadan metrin paasssa. Mahtava luonnon naytos.

No sen enempaa en kertoile vaan kuvat kertokoon.

Harvinaisuus autiomaassa, vetta:

Kulkuneuvomme autiomaassa

 

Autiomaan elama on rankkaa:

GER

Mukava kuskimme Muj, kiertaa Uuvuuta kovassa hiekkamyrskyssa.

Mongolialaiset ovat Buddhalaisia (Tiibetin buddhalaisuus tuli maahan satoja vuosia sitten)

Nomadi-lapsi autiomaassa, lapset todella iloisia ja avoimia :)

Ice-valley kansallispuisto

Meika liirailee ikijaan paalla.

Olle ja Frida ylittavat jaa halkeamaa.

Paikallinen kyla keskella ei mitaan..

Vapaana juoksevia hevosia

Hymy =)

Viimeisena paivana ajettiin lapi alueen jossa luonto jopa viherioi.

 

Eli siinapa viimeinen raporttini Mongoliasta ja todennakoisesti maailmalta. Paivitan loput kotosuomessa joten SEE YOU ALL SOON!

Pekingiin saavuin sitten 24.5 ja halusin mahdollisimman nopeasti paasta jatkamaan matkaa kohti Mongoliaa.
Mongolian viisumin sain hoidettua yhdessa paivassa ja hostellissa jossa majailin, heilla oli tarjota bussi-juna kuljetus Mongoliaan ja edullisesti. Joten Pekingissa ei tarvinnut olla kuin yksi yo ja matka jatkui 25.5.
Yobussilla pohjoiskiinan rajalle ja olin taas yllatys yllatys ainoa lansimaalainen bussissa ja kukaan ei puhunut sanaakaan englantia :) Alkaa jo olla tuttua...
No joka tapauksessa rajalle tultiin viidelta aamuyosta ja bussi-asemalla odotti henkilo jolla oli lapussa nimeni ja eika puhunut englantia. Han heitti sitten minut johonkin paikalliseen majataloon muutamaksi tunniksi lepamaan ja aamulla yhdeksan maissa joku toinen henkilo tuli hakemaan minut (ei englantia tietenkaan) ja pakettiautolla ylitettiin raja kiinasta mongoliaan. Mongolian pikku kaupungissa joka on keskella Kobin autiomaata minut sitten vietiin rautatie asemalle odottamaan yojunan lahtoa Ulan Bhatoriin. Kunnon lannenkyla jossa oli kuuma ja hiekkamyrskyt lennatti hiekkaa joka paikkaan. Iltasella sitten juna lahti (vanha venalainen juna) kohti Mongolian paakaupunkia.
Eli tana aamuna (27.5) sitten saavuin Ulan Bhatoriin ja taas uusi maa ja uudet maisemat ja uusi kulttuuri edessa.

Taalla siis kaikki hyvin. Terkkuja kaikille sinne.

Eli 10.5 paasin sitten vihdoin ja viimein Nepalista liikkeelle ja ainoa vaihtoehto matkustaa Tiibetin lapi oli osallistua ryhma touriin. Joten varasin sellaisen matkatoimiston kautta ja meita oli noin 18 henkea. Kathmandusta bussilla rajalle ja kavellen sitten rajanylitys ja sielta hypattiin jeeppien kyytiin ja pitka ajomatka Lhasaan alkoi. Tour kesti kaikenkaikkiian 7 paivaa ja matka Lhasaan kesti 4 paivaa. Ajettiin lapi kauniiden vuoristomaisemien ja yovytiin eri kaupungeissa seka pysahdyttiin katsomaan luostareita. Ajomatkalla noustiin muutaman otteeseen yli 5 kilometriin joten rankka matka oli. Maisemat oli osaltaan tuttuja koska kolme vuotta sitten tuli edellisen kerran kaytya Tiibetissa. Lhasaan saavuttiin matkan viidentena paivana jossa tour kesti viela parisen paivaa. Tassa muutamia kuvia matkan varrelta.







Lhasaan siis saavuttiin tourin viidentena paivana ja ryhman mukana oli oltava viela kaksi paivaa.
Kaytiin katsomassa kaikki mahdolliset nahtavyydet eli luostarit yms.

Kuva on Jokhang temppelin edustalta joka on Tiibetin pyhin luostari ja kaikki Tiibetilaiset tekevat sinne pyhiinvaellusmatkan.


Nama kuvat ovat Sera-monasteryn pihalta jonne kaikki munkit kokoontuivat iltapaivasta:



Tourin kahdeksantena aamuna olin sitten ryhma matkustamisesta vapaa :)
Lepailin Lhasassa muutamia paivia ja kaupunki on kolmessa vuodessa muuttunut kovasti, harmi..kiinalaistunut. Sitten paatin paeta kaupungin metelia ja lahdin pyhiinvaeltajien matkassa bussilla pohjoiseen Ganden-monasteryyn jonne jain yoksi. Guest House luostarin omistuksessa ja hyvin askeettinen. Luostari itsessaan aivan mahtavalla paikalla (kuten kuvasta voitte nahda). Luostari on noin 4.5km korkeudessa. Vaeltelin lahimaastossa ja nousin lahella olevan vuoren huipulle joka on buddhalaisille pyha paikka.  Illan pimetessa miljoonat tahdet syttyivat taivaalle, kynttila loi tunnelmaa sisatiloihin ja luostarista kantautui munkkien meditoinnin aani. Paikassa oli hyvat energiat.

Ganden-monastery


Huippu jonne kapusin, taynna rukousnauhoja ja lippuja


Luostari ylempaa katsottuna, katsokaa mita maisemaa ymparilla..himalaja on vienyt sydammeni :)


Itselaukaisijalla otettu :) ..Tiibet on kaunis maa!!!!!!!


Lhasasta sitten lahdin junalla kohti Bekingia 22.5. ja rankka junamatka joka kesti 2 paivaa ja 2 yota. Ja koko matka istuen, joten siina oli pakaralihakset koetuksella. Tama on juna reitti joka kay korkeimmalla kuin mikaan muu rautatie (5050km).
Olin ainoa lansimaalainen junassa ja ymparilla satoja kiinalaisia jotka eivat puhu sanaakaan englantia joten ei tullut paljon juteltua matkan aikana :) Kauniit himalajan maisemat ymparilla joten eipa siina juttuseuraa edes kaivannut. Tiibet seka himalaja alkoi jaada taakse ja kumpaakin tulen kovasti kaipaamaan. Tulen palamaan takaisin viela!