Annapurna Circuit Trek

Eli 8.3 lahdimme sitten trekkaamaan Annapurnalle. Emme vuokranneet kantajaa emmeka opasta (mita yleensa kaikki turistit tekee) vaan halusimme <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />oman aikataulun mukaan edeta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tassa statistiikka mitten nousu eteni: (suluissa nakyy mitten korkealla ollaan):

paiva: Khudi (790)-Bahundanda (1310)
paiva: Bahundanda (1310) – Jitai (1300)
paiva: Jitai (1300) – Tal (1700)
paiva: Tal (1700) – Timang (2270)
paiva: Timang (2270) – Chame (2670)
paiva: lepo Chame, lumimyrsky
paiva: lepo Chame
paiva: Chame (2670) – Dhikar (3060)
paiva: Dhikar (3060) – Humde (3280)
paiva: Humde (3280) – Manang (3540)
paiva: Lepo Manang (korkeaan ilman alaan totutteleminen)
paiva: Manang
paiva: Manang
paiva: Manang (3540) – Yak Kharka (4000)
paiva: Yak Kharka (4000) – Thorun Pedi (4450)
paiva: Lepo Thorun Pedi
paiva: Thorun Pedi (4450) – High Camp (4925)
paiva: High Camp
paiva: High Camp
paiva: High Camp
paiva: High Camp
paiva: High Camp (4925) – Thorung La pass (5416) – Muktinath (3760)
paiva: Lepo Muktinah
paiva: Muktinah (3760) – Jomson (2720)
paiva: Lepo Jomson
paiva: pienkoneella lento pois Jomsonista Pokharaan

Turistit vetaa yleensa koko trekkauksen 18 paivassa lapi ja korkeimmat kohdat yleensa laakkeen voimilla jossa ei ole minusta mitaan jarkea. Kun katseli sita touhua niin oli kuin olisi ollut kiireisessa projektissa jossa ei trekkaaja nae mitaan..no jokainen tavallaan. Me teimme trekkauksen hitaasti mutta eipa meilla ollut mitaan korkean ilman oireita kun annoimme elimiston rauhassa tottua siihen. Voin nimittain kertoa etta kolmen kilometrin korkeudessa ja sita korkeammalla ilma alkaa olla ohutta ja siella ei mitaan pikaspurtti harjoituksia oteta. Kaveleminen on kuin hidastetusta elokuvasta J Ja yli viidessa kilometrissa 10 metrin kiipeaminen ylospain salpaa hengistysta kuin oils juossut maratoonin. (Happea siella 50% vahemman kuin merenpinnalla). Mutta aivan mahtava kokemus!

Eli kolmisen viikkoa kavuttiin koko ajan ylospain, matkalla aivan mahtavia maisemia ja paikkallista vuoristokansan vaestoa. Tutustuttin myos paremmin paikallisiin kun ei hiki hatussa vedetty trekkausta lapi. Yli kolmessa kilometrissa oli siis tana vuonna poikkeuksellisen paljon lunta ja lumivyoryja (yllattavan isojakin) ja oiseen aikaan kuului vuoristosta lumi vyoryjen aania joten homma ei ihan lasten leikkia ole.

Ehdoton kohokohta oli High campilla viidessa kilometrissa jonne jaatiin viideksi yoksi. Maisemat kuin unessa ja hiljaista. Ja mukava henkilokunta..paikallista vuoristokansaa.

Kyliin ei ole autoteita joten kaikki kannetaan miesvoimin. Ja voin sanoa etta nyt olen nahnyt supermiehia. PORTTEERIT eli kantajat. Nepalin koyhimpaa porukkaa, jalassa onnettomat lipsukkaat, yksinkertainen ruokavalio ja selassa uskomattomat 60-80 kg tavaraa jonka kantavat ylos korkeuksiin (monta paivaa). Siina kun rupesi vasyttamaan oma 15 kilon rinkan kantaminen niin ei tarvinnut kuin vilkasta ohimenevaa kantajaa ja lastia ja oma vasymys unohtui taysin. ISO HATUN NOSTO heille, uskomattomia supermiehia!!!!

Paastiin myos talveen koska korkealle oli poikkeuksellisesti lunta. Yolla kylma ja pakkasta mutta siihenhan suomalainen on tottunut.

Meidan trekkaus muoto oli sen verran poikkeavaa muiden turistien tyylista etta "maine" kiiri edella ja joka paikassa kyseltiin etta jaattehan te tannekin vahaksi aikaa J

High Campoli kuitenkin minulle maisemaltaan ja hiljaisuudeltaan ehdoton koho kohta.. Korkeus jossa ei enaa ole asutusta. Siella oleskeltiin erittain askeettisissa oloissa viitisen paivaa ja hyvin viihdyttiin. Tutustuttiin Campin henkilokuntaan josta muodostoi vahan niin kuin "perhe" ja jopa turistit valilla luuli etta me olemme henkilokuntaa kun autettiin siivouksissa yms.

Sitten Thorung La Passin eli korkeimman paikan (5415km)ylitys paiva oli pitka. Kaytimme siihen aikaa 10 tuntia ja teimme sen yhden keksipaketin voimalla…

Ylosnousu High Campilta Passille kesti 5 tuntia ja yritanpa jakaa tunnelmia: lunta polviin asti, aurinko porottaa 5 kilometrissa hivenen kuumemmin kuin missaan rantakohteessa, happi 50% ohuempaa kuin merenpinnalla, kavelet 10m ylospain ja pakko pysahtya tasamaan hengitys, kavely on kuin hidastetusta elokuvasta..siella ei kukaan pysty juoksemaan…Tuntuu etta huippu ei tule ikina ja sitten se hetki kun saapuu korkeimmalle kohtaa, mahtavaa..maisemat aukeavat joka suuntaan.

Passin jalkeen alkoi lasku alas Muktinathiin ja tuntui etta lentaa kun oli niin hyva kunto. Lihaksistolle on vaan pahempaa laskeutuminen kuin nouseminen. Ja Katin polvet aristivat niin kovasti etta Muktinatihsta Jomsoniin oli Katin pakko vuokrata hevos kyyti koska polvilla oli mahdoton kavella. Jomsonista sitten lennettiin pienkoneell takaisin Pokaharaan, lento kesti 20 minuuttia ja viimeiset nakyvat Annapurnalle.

Olimme molemmat Katin kanssa monesti liikuttuneessa tilassa ja mykistyneita maisemista, hiljaisuudesta ja vuoristokansan hyvantuulisuudesta.

Himalaja ja sen kansa on jaanyt lahtemattomasti sydameeni. Tulen palamaan viela tanne ja seuraavalla kerralla teemme trekkauksen viela hitaammin J ja turistikauden ulkopuolella.

Meika alkutaipaleella